SG Oberon

Savijärven kartanon kasvattama SG Oberon on kaikkien aikojen menestynein valjakkohevonen. Se on samalla on ainoa FWB-hevonen, joka on voittanut MM-tasolla arvokisamitalin.

SG Oberon syntyi vuonna 1990 Savijärven kartanolla Sipoossa. SG Oberonin emälinja on pitkälti suomalaisen hevoskasvatuksen tulos. Emälinja pohjautuu arabialaiseen täysiveritammaan Kanareika (Negatiw – Korej), joka tuotiin Neuvostoliitosta Suomeen 1962. SG Oberonin emä SG Komtesse (Escargot – Logik) on myös Savijärven kartanon kasvatteja, samoin kuin emälinja aina maahantuotuun Kanareikaan asti. Emä SG Komtesse on SG Oberonin lisäksi varsonut toisen varsan ja palkittu B-palkinnolla jälkeläisistään.

SG Oberonin isä on hannover ori Argwohn II (Argus – Grande), joka tuotiin Suomeen vuonna 1983. Arghwohn II kantakirjattiin Suomessa I-palkinnolla ja jälkeläisistään se on palkittu AB-palkinnolla. Argwohn II on jättänyt Suomessa jälkeensä muun muassa jalostusori Königin’s Sohn KS:n.
Arja Mikkosen kanssa SG Oberon otti useana vuonna peräkkäin SM-kultaa valjakkoajossa. Kultaa tuli vuosina 1996-1998, 2001-2002 sekä hopeaa vuonna 2000 sekä pronssia 1999.

Kansainvälinen menestys oli kotimaisen menestyksen lisäksi huikeaa. Mikkonen voitti SG Oberonin kanssa kultaa hevosyksiköiden ensimmäisissä MM-kilpailuissa Itävallassa vuonna 1998. Tämän lisäksi he ottivat useita sijoituksia valjakkoajon MM-kilpailuissa. Lisäksi he ottivat valjakkoajon joukkue MM-hopeaa 2002 ja 2004. SG Oberon ja Mikkonen osallistuivat kaikkiin hevosyksiköiden MM-kilpailuihin vuoteen 2010 asti. SG Oberon sai viimeisissä MM-kilpailuissaan vuonna 2010 Italiassa erikoispalkinnon tunnustuksena hienosta kilpaurastaan. Vuonna 2011 SG Oberon palkittiin lisäksi vuoden hevosena. SG Oberon on lisäksi ainoa hevonen maailmassa, joka on osallistunut kaikkiin valjakkohevosten MM-kilpailuihin aina vuodesta 1996 lähtien vuoteen 2010 asti.

SG Oberon lopetti kilpauransa 20-vuotiaana. SG Oberon sairastui alkusyksystä 2011 ja se lopetettiin pitkällisten hoitojen tehottomuuden vuoksi 22.11.2011.

Kuvat: Leena Kahisaari